Lasteni nimipäivät olivat viikkositten. Tiistaina tarjoin kahvia lähimmille ja kakkua tietenkin. Jotenkin tuntui että ideat on lopussa. Yöllä heräsin sitten visioon ja aamulla sormet jo syhys työntouhuun. Toteutus onnistunuut ja sisko totes kakun näyttävän paremmalta livenä kuin kuvissa. Mutta käytännöllisyys ei sitten ollutkaan ihan sitä mitä toivoa saattaa.
järkikin sen sanoo että tuosta kun leikkaat niin tottakai tilkunpalat tulee mukana...
Kakku on 4 munan pohja, kostutus sitruunakivennäisvedellä. Välissä raparperihillosta, rahkasta ja kermavaahosta tehty mousse, sekä valkosuklaasta, rahkasta ja kermavaahdosta mousse.
Tilkut tein kaikesta niistä vajaista marsipaani ja sokerimassa paketeista joita laatikkoon oli kertynyt.
Vähän kupruilua ja liikkumista noissa paloissa tapahtuu. Mutta kotiin omaan käyttöön saakin kokeilla aina jotain hullua, EIKÖ?
